Muutosten vuosi

2016

20/12/2016
Kuvan otossa mukana Henri ja Suvi

Uutta vuotta on kulunut kohta jo kuukauden verran, ja tänä aikana olen miettinyt edellisen vuoden tapahtumia. Vaikka itsestäni tuntui siltä, etten tehnyt paljon mitään tai käynyt hirveästi missään kotipaikkakuntani ulkopuolella, totuus onkin aivan toinen. On totta, ettei kulunut vuosi sisältänyt niin paljon ohjelmaa kuin 2015, mutta tämä "vähäinenkin" ohjelma on ollut merkitykseltään todella suurta. Uskallan esimerkiksi väittää saaneeni vuoden 2016 aikana enemmän uusia ystäviä kuin minään aikaisempana vuotena. Ja tuo on vain yksi niistä monista hyvistä asioista joita viime vuoteen mahtui.

Kutsuisin vuotta 2016 muutosten vuodeksi. Paljon vanhoja asioita jäi taakse ja uudet tuulet puhalsivat. Kesäkuussa päättyi yhdeksänvuotinen taival peruskoulussa. Olin iloinen siitä, että se oli viimeinkin ohi. Viimeinkin pääsi opiskelemaan itse valitsemaansa jatko-opiskelupaikkaan. Omalla kohdallani se oli kauppaoppilaitos, jossa aloitin audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon ja siinä samalla lukio-opinnot, eli kaksoistutkinnon. Uuteen kouluun ei tullut entisestä kaveriporukastani ketään. Kaikki alkoi niin sanotusti alusta. Ensimmäisenä koulupäivänä hieman kuumotteli, että ketähän kaikkia luokallani on ja minkälaista opiskelu oikein tulee olemaan. Mutta jännitys oli ihan turhaa, sillä uusi koulu ja luokka paljastuivat todella mukaviksi. Sain oitis uusia kavereita, ja osasta heistä on tullut todella minulle lyhyessä ajassa. Opiskelukin on tuntunut mielekkäältä ja sujunut ihan hyvin. Uudet aineet ovat olleet mielenkiintoisia ja kauppis on opiskeluympäristönä todella mukava. Koulu on mahdollistanut kehittymisen valokuvaamisessakin. Olen oppinut käyttämään kameran säätöjä paremmin ja kuvaamaan järjestelmäkameralla. Ehkä saan tulevaisuudessa viimein hankittua oman järjestelmäkameran ja pääsen näin hyödyntämään paremmin saamiani oppeja vapaa-ajalla.

Toinen suurempi muutos oli muutto syksyllä. Muutin niin sanotusti maalta kaupunkiin, vaikkakin muuttoetäisyys ei ollut mikään päätähuimaava, koska samalla paikkakunnalla pysyttiin. Mutta olihan se tällaiselle maalaistytölle vähän erikoista siirtyä kirjaimellisesti peltojen keskeltä talojen keskelle. Mutta onneksi ei tarvitse kauas lähteä löytääkseen tuttua peltomaisemaa, ja metsikköäkin pääsee ihailemaan lähialueella. Muutto toi elämään kaivattua vaihtelua ja helpotti monia asioita. Kuten sanottua, vaihtelu tosiaan virkistää.

Kesälomalla olin ensimmäistä kertaa kesätöissä. Se oli mukava ja tietenkin myös tuottoisa kokemus. Oli kyllä pienimuotoinen shokki siirtyä yhtäkkiä noin viiteen asti valvotuista öistä siihen, että on herättävä ennen seitsemää- Mutta kyllä se loppujen lopuksi ihan hyvin meni, ja aikaa jäi kuitenkin myös lomailuun. Vietin aikaa ystävieni kanssa, nautin harvoista lämpimistä päivistä, uin, söin hyvää ruokaa ja kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa festareilla. Menoa ja meininkiä löytyi ja hauskaa oli. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, kuuntelin hyvää musiikkia ja nautin viimeisistä lomapäivistä.

Viime vuonna elämästäni jäi myös pois joitain tärkeitäkin asioita. Yhdeksi esimerkiksi voisin mainita koripallon pelaamisen. Keväällä harrastaminen jäi vähemmälle omien harjoitusten loputtua ja syksyllä pelaaminen jäi kunnolla tauolle. Mutta ehkä pääsen vielä joskus tulevaisuudessa pelikentille, kuka ties. Muistakin asioista oli luovuttava, ihan omasta tahdosta. Mutta näistä asioista olen iloinen, sillä aina ei ole helppoa sanoa ei, tai toimia kuten itselleen olisi parasta. Viime vuonna onnistuin kuitenkin toimimaan itselleni parhaalla tavalla pystyessäni karsimaan elämästäni pois negatiivisia asioita. Se vaati rohkeutta, jota minulla ei aina ole ollut. Tästä saankin luotua sujuvan aasinsillan siihen, miten paljon muutuin edellisen kahdentoista kuukauden aikana. Muuttuminen oli sekä sisäistä että ulkoista. Koen olevani tällä hetkellä paljon itsevarmempi ja rohkeampi kuin vuosi takaperin. Aiemmin mainittujen asioiden lisäksi opin olemaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä ja en enää antanut niiden vaikuttaa tekemisiini ja tekemättä jättämisiini. Se on todella positiivinen asia. Ja toivon mukaan jatkan samaan malliin tänäkin vuonna.

Loppuun vielä muisto vuoden 2016 joka kuukaudesta kuvien muodossa. Kuvien, joissa ei ole sen kummemmin mietitty asettelua, valotusta ja värisäätöjä. Näiden sijaan niiden pääasia on hetki. Tarinat otosten taustalla korvaavat huonon laadun. Tämä on sellaista valokuvausta, jota tulisi myös harjoittaa. Elää hetkestä siitä kunnolla nauttien, eikä keskity vain saamaan kaunista valokuvaa. Se ei nimittäin ole aina kaikki kaikessa.