Joskus on ihanaa lähteä muuten vain metsään. Hetkeksi luonnon siimekseen. Itse olin käynyt metsässä viimeksi kesäloman aikana, kunnes päätin viime sunnuntaina katkaista tämän tauon. Ja se kannatti. Hiljalleen laskeva aurinko valaisi pienen metsäaukion oksien läpi siivilöityvillä säteillään. Vihreän tummat sävyt olivat siinä valossa jotenkin erityisen kauniita. Hiljaisuuden rikkoi välillä yli lentänyt lintu tai puissa hyppivä orava. Tätä oravaa jäinkin hetkeksi kamerani kanssa tarkkailemaan. Sen ketterän vikkelät liikkeet hankaloittivat kohdistamista ja tarkentamista, mutta onnistuin saamaan muutaman onnistuneen otoksen. Ja olihan sen temmellys todella mielenkiintoista katseltavaa. 

   Metsässä pitäisi käydä useammin. Luonnosta löytyy aina jotain kaunista, ja joka puolella on jotain elämää. Sen huomaa, kun pysähtyy ja vain kuuntelee. Metsässä on aina myös oma lumoava rauhansa. Arjen kiireet unohtuvat. Ei ole kiire mihinkään. Tälläinen rentoutumishetki onkin hyväksi keholle ja mielelle nykyajan hektisessä yhteiskunnassa. Suosittelenkin pientä metsäretkeä, edes kävelylenkkiä, kaikille joilla siihen vain on mahdollisuus. Se todellakin kannattaa tehdä.

9/10/2016

9/10/2016

Julia