29/11/2014

No niin, heti aluksi ilmoitusluontoinen asia. Olen päättänyt jatkaa julkaisemista säännöllisen epäsäännöllisesti. Näin ollen postauksista tulee mukavampia tehdä ja samalla sisällöllisesti laadukkaampia. Kuluneen pienen hiljaiselon laitan kuitenkin hajonneen läppärini piikkiin. Sen päälle vielä viimeiset kokeet ja koulutehtävät sekä muut menot, jotka ovat vieneet valtaosan ajastani. Mutta täällä taas!

   Kolmen yön kuluttua on joulu. Kolmen. Yön. Kuluttua. Taas pysähtyy miettimään miten nopeasti aika kuluukaan. Nyt alkaakin kunnolla viimehetken jouluhässäkkä. Siivoaminen, lahjojen paketointi, ruokien laittaminen ynnä muut. Mutta se kaikki vaivannäkö palkitaan, koska kyllä joulu vain on niin ihanaa aikaa. Itselleni siinä tärkeintä on yhdessäolon lämmin ja iloinen tunnelma. On mukavaa kokoontua suvun kesken syömään hyvää ruokaa, juttelemaan ja jakamaan lahjoja. Joululaulut raikaavat joka puolella, niin kotona kuin kaupoissa, kynttilät ja erilaiset jouluvalot valaisevat muuten pimeää maata ja ympärillä leijuu jouluinen tuoksu. Jouluun liittyy eräänlainen taianomaisuus: Joulupukki ja hänen lentävät poronsa, tontut, ja erilaiset taiat. Lapsien jännitys joulupukin saapuessa on käsin kosketeltavaa.

   Jouluun sisältyy monenlaisia perinteitä. Niihin voi lukeutua esimerkiksi joulusauna, juhla-ateria, jouluisten ohjelmien ja elokuvien katseleminen, kuusi, koristelut, suvun kokoontuminen ja haudoilla käynti. Omiin perinteisiini laskisin aamulla Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan sekä Joulupukin kuuman linjan katsomisen, jouluaterian suvun parissa sekä haudoilla käymisen. Jouluuni liittyy toki paljon muutakin, mutta edellä mainitut asiat ovat vakiintuneimpia tekemisiäni.

   Vaikka joulu on jo ihan oven takana, ei itselläni ole vielä erityisen jouluinen olo. Tähän vaikuttaa osittain se, että kaunis valkoinen lumipeite on juuri sopivasti tällä viikolla häipynyt. En muista milloin olisi viimeksi ollut kunnon valkea joulu. Se on harmillinen asia. Ehkä joulufiilis kuitenkin saapuu, kun loman alettua pääsen viime hetken juhlajärjestelyjen pariin!

4/6/2016

4/12/2016

4/12/2016

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. 

Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, 

kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.

Itsenäisyys on asia, jota ei ehkä arvosteta tarpeeksi. Sitä ei tule kovin usein ajateltua, vaikka se vaikuttaakin jokapäiväiseen elämäämme. Itsenäisyydestämme saamme kiittää sotiemme veteraaneja, jotka ovat mahdollistaneet nykytilanteen. Yhdyn veteraanipäivän postaukseni sanoihin: "Meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että ilman veteraaneja, heidän tekojaan ja uhrauksiaan ei olisi itsenäistä Suomea. He uhrasivat kaiken suojellakseen isänmaataan. He ovat meidän sankareitamme, ja kunnioituksensa ansainneet." Minusta onkin todella hienoa, että veteraaneja kutsutaan Linnan juhliin joka vuosi, vielä kun heitä on.

   Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista. Täällä suurkaupungit eivät ole miljoonien ihmisten asuttamia, kuten joissain muissa valtioissa. Saamme siis elää melko rauhallista elämää. Ihmisistä tyhjät keskustat ovat ihan normaali näky etenkin pienissä kaupungeissa. Olisikohan tämä osasyy siihen, että olemme ulkomaalaisten silmissä niin ujoja ja hiljaisia? Alla on esimerkki englantilaisen ja suomalaisen small talkin erosta. Mutta eikös se niin mene, että lyhyestä virsi kaunis? Ja vaikka puhuisimmekin vähäsanaiseti, on kyseessä silti maailman viidenneksi vaikein kieli.


   Usein kotimaastaan kuulee puhuttavan varsin negatiiviseen sävyyn. Kritisoitavaa löytyy totta kai aina, mutta täytyisi muistaa arvostaa hyvin olevia asioita. Itsenäisyyspäivä onkin tähän oiva hetki. Suomesta löytyy niin paljon hyvää. Suomalainen koulutusjärjestelmä on koko maailman kärkitasoa, jonka osoittavat lukuisat tutkimukset. Tämän lisäksi Suomi tunnetaan monesta muustakin asiasta. Esimerkeiksi mainnittakoon salmiakki, muumit, jääkiekko, ruisleipä, Angry Birds, eukonkanto, sauna, Marimekko, Nokia... Kun mietitään asioita suhteessa asukasmäärään, on Suomi ykkösenä seuraavissa asioissa: eniten metallibändejä, suurin maidon- ja kahvinkulutus ja eniten saunoja. 

 Asia mitä itse rakastan Suomessa erityisesti on sen kaunis luonto. Suomen pinta-alasta 80% on metsää. Tämä on varmasti merkittävä tekijä siinä, että Suomen ilmanlaatu on maailman kolmanneksi puhtainta. WHO:n tutkimuksen mukaan Pallaksen Sammaltunturilta löytyy yksi ilmanlaadultaan maailman puhtaimmista paikoista. Metsien lisäksi pinta-alaamme peittävät liki 188 00 järveä, joista tulee nimitys "Tuhansien järvien maa". Metsät ja järvet kätkevät sisäänsä niin paljon hienoja asioita. Löytyy lajeja, mitä ei ole muualla maailmassa, kuten saimaannorppa. Maisemia löytyy jos jonkinlaisia: pystymetsää ja laakeeta peltoo, kuten Jukka Pojan lalussakin sanotaan, tuntureita, suoalueita, merta, saaristoja, hiekkarantoja, niittyjä ja vielä paljon muitakin. Muualla maailmassa Suomi tunnetaan eräänä talven ihmemaana. Turistit saapuvat katsomaan lumoavia revontulia, valtavia lumikinoksia ja joulupukin pajaa. Talvella maamme osaa todellakin olla taianomaisen kaunis revontulien ja tähtitaivaan loistaessa kimmeltävien hankien yllä.

Minun Suomeni on sydämeni,

minun Suomeni on pääni.

Minun Suomeni on taivas,