Kuin siivillä
Tänään päätin yhdeksän vuoden mittaisen opiskeluni peruskoulussa. Tuntuu kuin siitä olisi jo aivan ikuisuus kun aloitin koulunkäyntini ensimmäisellä luokalla. Jotenkin aika on silti kulunut kuin siivillä. Varsinkin yläaste on tuntunut menevän ohi aivan silmänräpäyksessä.
Kouluun liittyy paljon, paljon muistoja. Luokkaretket, onnistumiset, erilaiset pilat, saavutukset ynnä muut. Suureen osaan ystävistänikin olen tutustunut koulun kautta. Totta kai olen oppinut kaikenlaista, aina aakkosista Pythagoraan lauseeseen. Mutta sitähän varten koulu onkin: että opimme uusia asioita.
Itselläni koulu on sujunut melko tasaisesti aina, ja olen pärjännyt hyvin. Jotkin asiat ovat olleet toisia vaikeampia, mutta mikään ei ole ollut aivan ylitsepääsemätöntä. Ja vaikka aina ei ole hirveästi ollut motivaatiota opiskeluun, olen silti päässyt tähän pisteeseen asti.
Olen aina pitänyt itselläni riman korkeana, ja saavuttanutkin haluamani tuloksia. Hikariksikin on kutsuttu. Mutta kyllä onnistumisien eteen täytyi tehdä töitä, ja sen kyllä huomasi jos lukeminen oli jäänyt vähäiseksi. Mutta ei numeroilla lopulta ole niinkään väliä, vaan sillä kaikella mitä on oppinut näinä vuosina.
Olen näiden yhdeksän vuoden aikana kasvanut paljon, tottakai sekä fyysisesti että henkisesti. Haluankin kiittää siitä kaikkia opettajia, oppilaita ja muita henkilökunnan jäseniä. Heidän ansiostaan olen nyt tässä, ja tällainen kuin olen. Ensi syksynä edessä on sitten uusi oppilaitos, jossa alkaa toisenlainen opiskelu. Voin vain kuvitella, kuinka nyt niin pitkältä ajalta tuntuva kolme vuotta on taas hujauksessa ohi. Siksi kehotankin kaikki elämään hetkessä, nyt. Otetaan näistä vuosista kaikki irti.
"Kohta kaikki on toisin. Tän sekunnin talteen tahtoisin. En aio huomenna huomata etten ollut läsnä. Hetki on nyt, hetki on tässä." Elastinen ft. Juha Tapio - Parasta aikaa
|
4/6/2016 |
|
4/6/2016 |