Pitkästä aikaa olen päässyt kuvaamaan pihapiirimme rusakoita. Joka kesä ne alkavat viihtyä viereisillä pelloilla ja loikkivat usein pihammekin poikki. Niiden touhuja on mukava seurailla. Välillä ne lepäilevät kaikessa rauhassa, kun taas toisinaan kirmaavat hurjaa vauhtia. Ne ovat todella ketteriä, ja pystyvät nopeasti katoamaan mahdolliselta uhaltaan. Kerran  todistin tilannetta, jossa labradorinnoutaja jahtasi rusakkoa. Koira oli vasta lähes puolessa välissä peltoa rusakon jo juostua siltä pois. On jännää, kun rusakot pystyvät niin äkkiä kiihtymään huippunopeuteensa, vaikka ne olisivat juuri olleet makoilemassa. Jos näet rusakoita, jää ihmeessä tarkkailemaan niitä. Ne nimittäin osaavat olla yllättävän mielenkiintoisia!

31/5/2016

31/5/2016

Julia