Tänä vuonna pääsiäisviikko on kulunut erikoisen lumisissa maisemissa. Lunta on satanut useana päivänä yllättävänkin suuria määriä. Ulos katsoessaan voisi luulla olevan vasta tammikuu, vaikka todellisuudessa elämmekin jo puoliväliin asti edennyttä huhtikuuta. Koska pääsiäisen maisema on näin epätavallinen, täytyyhän pääsiäistipunkin olla? Keskiviikkona lumituiskun keskellä nimittäin istuskeli suopöllö, joka käänteli päätään joka suuntaan tarkkaillen mitä ympärillä tapahtuu. Se lepäili vain muutaman metrin etäisyydellä autosta, jossa olin. Pöllö olisi varmasti viihtynyt vähän kauemmankin aikaa, ellei sen ohi olisi sattunut menemään lenkkeilijöitä. Heidän lähestyessään lintua se syöksähti ilmaan ja lensi vähän matkan päähän keskelle peltoa. Sain kuitenkin ihastella pöllöä hyvän tovin. En ole eläissäni nähnyt suopöllöä luonnossa, saatika mitään pöllöä noin läheltä. Tuo fakta teki tilanteesta entistä vaikuttavamman. Olin todellakin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja vaikka en enää kaipaisikaan lunta maata peittämään, oli se kyseisessä tilanteessa positiivinen asia mahdollistaessaan pöllön havaitsemisen muuten melko samanvärisestä heinikosta. 

Hyvää pääsiäistä toivottaen, Julia